Skip to main content
Aiheesta

Ajankohtaista

Kotimuseo päivystää keskiviikkona 7.12.

Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo on Rauman päivystävä museo keskiviikkona 7.12. klo 16–19. Päivystävään museoon on vapaaehtoinen pääsymaksu. Kotimuseoon voi tulla vaikka virittäytymään joulutunnelmaan, museon juhlasaliin on koristeltu perinteinen joulukuusi.

Kotimuseon yläkerrassa on esillä nostalgisia matkakuvia näyttelyssä  Teresia matkoilla – matkakuvia viideltä vuosikymmeneltä. Museossa on myös lapsille Lönnströmin kotihiiren oma nurkkaus, jossa voi katsoa kotihiiren seikkailuja museossa videoina. Museon Galleriassa voi tutustua VR-laseilla nykytaideprojekti Khronoksen talon virtuaalitodellisuusympäristöön.

 

 

Teresia Lönnströmin syntymäpäivä 11.12.

Kotimuseossa vietetään Teresia Lönnströmin (1895-1986) syntymäpäivää sunnuntaina 11. joulukuuta. Kotimuseo on avoinna klo 12–16 ja museoon on juhlan kunniaksi ilmainen sisäänpääsy.

Juhlapäivän ohjelmassa on opastettu kierros museoon klo 12.30. Opastetulla kierroksella tutustutaan Lönnströmin tehtailijapariskunnan kotiin ja heidän tarinaansa.

Lisäksi koko perheen Joulupallojen askartelutyöpaja on avoinna juhlapäivän ajan. Tule tekemään persoonallisia joulupalloja decoupage-tekniikalla tai liimaamalla koristeita joulupalloihin! Työpaja sopii yli kuusivuotiaille lapsille ja nuoremmatkin voivat osallistua aikuisen kanssa.

Ilmaisessa työpajassa on ohjattua askartelua ja materiaalit ovat valmiina työpajapisteessä. Voit tuoda myös omia vanhoja joulupalloja tuunattavaksi. Parhaiten askarteluun sopivat sileäpintaiset, yksiväriset pallot.

Tervetuloa Teresia Lönnströmin syntymäpäiville!

 

Teollisuusmies Rafael Lönnström (1892–1943)

Teresia ja Rafael Lönnström liikematkalla Saksan Potsdamissa 1930-luvulla.

Kapteeni Rafael Lönnströmin syntymästä tulee kuluneeksi 130 vuotta 8. lokakuuta 2022. Rafael perusti Lönnström-yhtiöt osaksi omien keksintöjensä pohjalle ja laajensi liiketoimintaa 1930-luvulla. Teresia Lönnström on kuvannut puolisoaan eteväksi keksijäksi ja nopeaksi päätöksissään. Yhteinen tarina Teresian kanssa alkoikin rakkaudesta ensisilmäyksellä. Rafael Lönnström tunnettiin myös taiteen ja teatterin ystävänä.

Rafun lapsuus ja nuoruus

Rafael ”Rafu” Lönnström syntyi 8. lokakuuta 1892 Lappeenrannassa. Lapsuutensa Rafu vietti Karjalan Rakuunarykmentissä, jossa hänen isänsä Frans toimi rykmentin soittokunnan kapellimestarina. Rafun äiti Maria kuoli 1901 ja poika muutti isänsä kanssa Viipuriin.

Oppikoulussa Rafu sai huomautuksia huonon käytöksen vuoksi ja isä lähetti pojan Viitasaarelle veljensä Axel Lönnströmin luokse. Setä toimi uittopäällikkönä ja oli tehnyt useita tukinuittoon liittyviä keksintöjä, ehkä häneltä nuori Rafukin sai kipinän keksintöjen tekemiseen.

Koulu jäi kuitenkin kesken ja Rafu lähti töihin Putilovin asetehtaalle Pietariin, jossa eteni piirtäjäksi. Työskennellessään Putilovilla Rafu hankki ensimmäisen patenttinsa kenttäkanuunalukkojen valmistuksen apulaitteelle.

Sittemmin Rafu palasi opiskelijaksi ja valmistui Kuopion teollisuuskoulusta koneteknikoksi 1917. Hän aikoi jatkaa Putilovin tehtaalla, mutta siirtyi Venäjän vallankumouksen tieltä konesuunnittelijaksi Lappeenrannan Kaukaan tehtaille.

Sodan sytyttyä vuonna 1918 Rafu liittyi Karjalan rintaman valkoiseen armeijaan. Hän haavoittui kyynärvarteen ja jalkaan. Rafu sai tehtäväksi sotasaaliiksi saatujen venäläisten Putilovin tehtaan tykkien korjaamisen. Sodan jälkeen hän jäi armeijan palvelukseen ja toimi vuodesta 1922 Aseseppäkoulun opettajana Helsingissä.

Rafun ja Teresian tarina alkaa

Luutnantti Rafu Lönnström ja neiti Teresia Madsen-Bech tapasivat sattumalta Joensuussa. Rafu muisteli myöhemmin ihastuneensa Teresiaan ensi silmäyksellä, mutta välimatka erotti heidät Teresian lähdettyä opiskelemaan vanhempiensa entiseen kotimaahan Tanskaan. Teresian palattua Suomeen pari kihlautui ja heidät vihittiin vuonna 1922.

Lönnströmit asuivat aluksi Helsingissä Kampin kasarmilla kolmen huoneen ja keittiön asunnossa, jonka he maalasivat ja tapetoivat itse. Muotialaa opiskellut Teresia työskenteli Stockmannin tavaratalossa modistina ja Rafu opetti Aseseppäkoulussa. Kotona Rafu teki suunnitelmia ja piirustuksia. Hän myös luki paljon.

Rafu Lönnström siirtyi vuonna 1925 Suojeluskuntain asepajalle ja 1927 hänet nimitettiin asepajasta muodostetun Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy:n (SAKO) toimitusjohtajaksi Riihimäelle. Samana vuonna hänet ylennettiin reservin kapteeniksi. Lönnströmit asuivat vuodet 192728 Riihimäellä. Heidän avioliittonsa oli lapseton, mutta perheeseen liittyi jo ennen Riihimäelle muuttoa Teresian sisarentytär Else Bech.

Oy Sytytin – oman yrityksen perustaminen

Teknisesti lahjakas Rafu Lönnström oli kiinnostunut tykistön sytytinten kehittämisestä ja hän teki useita patentoituja keksintöjä. Tärkeimmät niistä olivat tykistön ja kranaatinheittimien sytyttimiä. Ensimmäiset sytyttimensä Rafu kehitti toimiessaan SAKO:lla. Yhtiön johto ei silti kiinnostunut sytytinten valmistamisesta ja Rafu päätti perustaa oman yrityksen.

Lönnström perusti Oy Sytyttimen 1929 yhdessä teknikko Adolf Fackin ja liikemies Gunnar Grönblomin kanssa. Yhtiön tarkoituksena oli tykistön aika- ja iskusytyttimien valmistaminen. Miehet vuokrasivat tehdastilat ja konttorin Fleminginkadulta Helsingistä. Pieneen konttoriin mahtui vain piirustuslauta ja kirjoituspöytä. Työntekijöitä oli aluksi neljä.

Oy Ammus – ammustehdas Raumalle

Oy Sytyttimen alkutaival ei ollut helppo. Puolustusvoimilla ei ollut varaa sytyttimiin ja taisteluvälineosaston kanssa neuvotellut tilaukset olivat yhtiön kannalta pieniä. Rafu Lönnström jatkoi sitkeästi kaupantekoa, sillä hän tiesi armeijan ammuskannan olevan vanhentunutta.

Vuodesta 1933 lähtien Puolustusvoimien tilaukset alkoivat kasvaa. Lisäksi useat Euroopan maat varautuivat sotaan. Oy Sytytin sai tilauksia Baltiasta ja Itä-Euroopan maista. Liikeneuvotteluja käytiin ahkerasti sekä ulkomailla että Suomessa Lönnströmien kotona.

Kaupanteko kansainvälisillä markkinoilla edellytti sytyttimien lisäksi kokonaisten ammusten toimituksia ja Rafu ryhtyi perustamaan ammustehdasta. Puolustusvoimat ehdotti tehtaan paikaksi Ähtäriä tai Rauman seutua, sillä sotilaallisesti tärkeä teollisuus oli parasta sijoittaa läntiseen Suomeen. Rafu valitsi sopivimmaksi paikkakunnaksi Rauman. Oy Ammuksen tehdas valmistui Raumalle vuonna 1937.

Lönnströmien uusi koti Raumalle

Riihimäen jälkeen Lönnströmit asuivat Espoon Kauklahdessa Rafun ostamassa jugendtyylisessä puuhuvilassa. Talvisodan aikana Oy Sytyttimen tehdas evakuoitiin Kauklahteen Lönnströmien asunnon yhteyteen Helsingin ilmapommitusten vuoksi.

Kauklahdenkin alue joutui useiden pommitusten kohteeksi. Talvisodan jälkeen myös Oy Sytyttimen toiminta päätettiin siirtää Raumalle. Vuonna 1942 rakennettiin Sytyttimen tehdasrakennus ja myös Lönnströmien uusi koti, nykyinen kotimuseo, Raumalle.

Matkoilla yhdessä Teresian kanssa

Rafu otti usein Teresian mukaan liikematkoilleen. Lönnströmit matkustivat 1930-luvulla Puolaan, Baltian maihin, Sveitsiin ja Saksaan. Saksan Köningsbergistä hankittiin koneita tehtaalle. Rafu kävi lisäksi yksin Romaniassa ja suomalaisen kauppavaltuuskunnan mukana Kiinassa. Nuorempana tehtyihin seikkailuihin kuuluivat matkat Etelä-Amerikkaan ja Afrikkaan Kongo-joelle.

Matkoihin mahtui tiukoista aikatauluista huolimatta myös vapaa-aikaa. Teresia Lönnström muisteli vuonna 1935 tehtyä matkaa: ”Lähdimme laivalla Königsbergiin ja matka oli hauska. Oli (laivan) kapteenin syntymäpäivät. Meitä oli laivalla kaksisataa matkustajaa, kiertelimme sitä käsi kädessä ja pysähdyimme jokaisessa baarissa, joita oli varta vasten pystytetty tätä iltaa varten.”

Rafun terveys heikkeni 1930-luvun lopulla, mutta mies ei ehtinyt levätä. Syksyllä 1938 hänet oli määrätty sairauslomalle. Puolustusvoimien ammuspulan vuoksi Rafu lähti kuitenkin Geneveen neuvottelemaan aikasytyttimiin tarvittavista kellokoneistoista.

Vielä kesällä 1939 Lönnströmit kävivät Saksassa. Syksyllä asetarvikkeiden vienti kiellettiin ja talvisota alkoi marraskuun lopussa. Talvi- ja jatkosodan aikana Lönnströmin tehtaat turvasivat Suomen armeijan ampumatarvikkeiden riittävyyttä.

Liiketoiminta laajenee Lönnström-yhtiöiksi

Rafu etsi Suomessa uusia tuotantoaloja ja tuotteita. Hän perusti 1930-luvulla Oy Partaterä ja Rafu Lönnström Oy -nimiset yritykset. Oy Partaterä valmisti nimensä mukaisesti partateriä ja Rafu Lönnström Oy perustettiin valmistamaan vesijohtokalusteita. Yhdessä Oy Sytyttimen ja Oy Ammuksen kanssa ne muodostivat Lönnström-yhtiöt.

Rafu Lönnström nousi omien keksintöjensä ja uskaliaisuutensa avulla yritysjohtajaksi. Hänessä oli kuitenkin myös kansanmiestä. Kerrotaan, että kerran Rafu tuli tehtaalle ja halusi kätellä erästä työntekijää. Tämä pahoitteli käsiensä olevan likaiset ja rasvassa. Rafu kastoi oman kätensä rasvaan ja kysyi: ”Kelpaako nyt?”

Rafu Lönnströmin toiminnan ripeydestä kertoo muisto talvisodan ajalta. Oy Sytyttimen tilapäisten tilojen lähellä Espoon Kauklahdessa sijaitsi entisen Sinkkivalko Oy:n tehtaan korkea savupiippu. Rafu pelkäsi sen toimivan maamerkkinä vihollisen pommikoneille ja soitti asiasta puolustusministeri Juho Niukkaselle. Kiireinen ministeri lupasi palata asiaan pian. Kun Niukkanen muutamaa tuntia myöhemmin soitti takaisin, Rafu totesi ongelman olevan ratkaistu. Piippu oli räjäytetty ja paikalla oli vain kasa tiiliä.

Teatteria ja taidetta

Teresia Lönnström on kuvannut puolisoaan keksintöjen tekijäksi ja järjestyksen mieheksi, joka piti sotilaselämästä. Päätökset hän teki salamannopeasti. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat lukeminen ja teatteri. Rafu oli nuorena miehenä esiintynyt harrastajateatterissa Lappeenrannassa. Hän oli myös musikaalinen ja hänellä oli kaunis lauluääni.

Ulkomaanmatkoilla Lönnströmit kävivät usein teatterissa ja oopperassa. ”Elämämme ei ollut mitään kylmää liike-elämää, vaan vilkasta ja vaihtelevaa”, Teresia Lönnström on muistellut myöhemmin.

Rafu oli kiinnostunut myös kuvataiteesta. Taiteilija Aleksander Paischeff (18941941) oli Rafun lapsuuden ystävä Viipurista ja hänen teoksiaan löytyy Lönnströmien kotoa.

Rafun viimeinen matka

Menestyneen teollisuusmiehen ura jäi kesken varhaisen poismenon takia. Rafu Lönnström täytti 50 vuotta lokakuussa 1942. Hotel Kämpissä järjestettiin suuret juhlat, mukana oli vieraita kotimaasta ja ulkomailta. Samaan aikaan tehtaiden työntekijöille pidettiin juhlat Hotelli Helsingissä, jonne Rafu saapui myöhemmin.

Seuraavana keväänä Rafun terveys heikkeni ratkaisevasti. Kuultuaan tilanteesta marsalkka Mannerheim lähetti oman lääkärinsä tutkimaan Rafua. Lääkäri ehdotti, että Lönnström matkustaisi hoitoon Tukholman Karoliiniseen instituuttiin. Diagnoosina oli keuhkotuberkuloosi.

Rafu ja Teresia matkustivat yhdessä Tukholmaan. Sairaus oli kuitenkin edennyt pitkälle ja Rafu menehtyi Tukholmassa 11. joulukuuta 1943. Kapteeni Rafael Lönnström haudattiin sotilaallisin menoin Raumalla 21. joulukuuta 1943.

Rafun kuoleman jälkeen Teresia Lönnström ryhtyi johtamaan Lönnström-yhtiöitä. Vuonna 1973 hän luopui yhtiöistä ja myi osake-enemmistönsä Huhtamäki-yhtymälle. Kaupan yhteydessä hän teki lahjoituksia, niistä suurimman Suomen Kulttuurirahastolle. Rauman suurimpiin yrityksiin kuuluneet Lönnström-yhtiöt toimivat Lönnström-nimellä 1980-luvun alkupuolelle asti.

Teresia matkoilla – matkakuvia viideltä vuosikymmeneltä

Nostalgisissa matkakuvissa kamera on tallentanut nuoret opiskelijattaret Kööpenhaminassa 1920, automatkan Keski-Eurooppaan 1953, matkan Kar-Airilla Malagaan 1960 ja monta muuta matkakohdetta. Näyttelyssä on esillä valokuvia Teresia Lönnströmin ulkomaanmatkoilta 1920-luvulta 1970-luvulle.

Teresia matkoilla – matkakuvia viideltä vuosikymmeneltä -näyttely on esillä kotimuseon yläkerrassa.

Teresia ja Rafael Lönnström olivat innokkaita matkailijoita jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin ulkomaanmatkailu oli mahdollista vain harvoille. Osa matkakuvista on otettu heidän yhdessä tekemiltään liikematkoilta. Tuohon aikaan matkat tehtiin yleensä laivalla, junalla tai yksityisautolla. Matkakohteina olivat Euroopan kulttuuri- ja luontokohteet.

Lentomatkailu yleistyi 1950-luvun lopulla ja seuraavina vuosikymmeninä lennettiin paitsi Euroopan kaupunkeihin, myös uusiin aurinkolomakohteisiin Välimerelle. Rafael Lönnström kuoli 1943 ja sen jälkeen Teresian matkaseurana olivat ystävät ja hänen sisarentyttärensä Else Bech. Else oli kiinnostunut valokuvaamisesta ja lienee kuvannut useita näyttelyn kuvista.

Kaukaiset paikat ja matkoilla koetut elämykset ovat aina olleet valokuvaamisen arvoisia. Entisaikaan kameran filmille mahtui kuvia vain rajallinen määrä ja kuvaa ei nykyiseen tapaan voinut muokata jälkikäteen. Vanhoissa matkakuvissa viehättääkin niiden aitous ja hetkellisyys. Kuvauskohteet ovat usein tuttuja, mutta ajan saatossa muuttuneet.

Teollisuusneuvos Teresia Lönnström (1895–1986) johti raumalaista Lönnströmin metalliteollisuusyritystä vuosina 1944–1973. Liikematkojen lisäksi hän teki vapaa-aikanaan lukuisia ulkomaanmatkoja yhdessä sisarentytär Else Bechin kanssa useisiin Euroopan maihin, kaukaisimpina kohteina Kanariansaaret ja Madeira.

Kuvassa Teresia ja Rafael Lönnström Sanssoucin linnan edustalla Potsdamissa 1936.

ETSINTÄ­KUULUTUS: Onko hallussasi raumalaisesta merenkulusta kertovaa kuva-aineistoa?

Kuvataiteilija Milja Viita ja Raumalla toimiva Lönnströmin taidemuseo aloittavat yhteistyössä taide-elokuvaprojektin Fata Morgana. Kutsumme sinut osallistumaan omalla tai sukusi tarinalla ainutlaatuiseen hankkeeseen. 

Elokuvaa varten Milja Viita kerää vuoden 2022 aikana suomalaisista kotiarkistoista raumalaisten merenkävijöiden työhön ja elämään liittyvää visuaalista aineistoa. Häntä kiinnostavat erityisesti merenkulkijoiden maailman merillä kuvaamat kaitafilmit, filminegatiivit ja valokuvat sekä heidän perheidensä saamat ja lähettämät kirjeet. Nykypäivää lähestyessä aineisto voi olla myös digitaalista. Valitusta materiaalista Viita kokoaa kollaasimaisen tulkintansa merenkulun lukuisista tarinoista.

Milja Viita valitsee elokuvaansa sopivimmat materiaalit ja tarvittaessa digitoi ne. Lainaaja saa digitoidusta aineistosta oman kopion. Lainattavasta materiaalista tehdään lainasopimus ja elokuvassa käytettävästä aineistosta kuvankäyttösopimus.

Otamme vastaan materiaalia joka puolelta Suomea. Tärkeää on, että sen kiintopisteenä ovat Raumalta lähteneet merenkävijät. Aineiston voi toimittaa Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseolle säilytettäväksi, mistä se luovutetaan edelleen taiteilijalle. Muualta kuin Raumalta lainattavan materiaalin toimitustavasta sovitaan erikseen. Mahdolliset postituskulut korvataan lainaajalle.

TOIMI NÄIN, JOS KOTIARKISTOSSASI ON TEOKSEEN SOPIVAA MATERIAALIA

  1. Ota yhteyttä taiteilija Milja Viitaan, joka arvioi alustavasti, onko tarjottu materiaali teokseen sopivaa. Puhelin 044 030 8074, sähköposti elokuva.fatamorgana@gmail.com.
  2. Mikäli Milja Viita haluaa lainata materiaaliasi tarkempaa tutustumista tai digitointia varten, toimitustavasta sovitaan asuinpaikkakuntasi mukaan. Tällöin tehdään lainasopimus, jossa sovitaan lainan ehdoista ja aikataulusta. Aineiston lainaaminen ei vielä takaa, että sen sisältö päätyisi Milja Viidan lopulliseen elokuvaan.
  3. Mikäli taiteilija aineistoon tutustuttuaan tekee päätöksen käyttää sitä elokuvassaan, tehdään lainaajan ja taiteilijan välinen kuvankäyttösopimus, jossa lainaaja antaa taiteilijalle oikeuden käyttää materiaalia elokuvassa. Sopimuksessa huomioidaan myös mahdollisen kolmannen osapuolen tekijänoikeudet.

Elokuva valmistuu keväällä 2024, jolloin se esitetään Raumalla yhteisöllisessä erikoisnäytöksessä. Elokuvaan materiaalia luovuttaneet ovat tilaisuuden kutsuvieraita.

Kuva: Merimiehet mattopyykillä noin 50 vuotta sitten, still-kuva kaitafilmistä.

Kuudenneksi Lönnström-projektin tekijäksi valittiin Milja Viita

Milja Viita Pohjois-Atlantilla 2018.

Raumalla toimivan Lönnströmin taidemuseon kuudes nykytaiteen Lönnström-projekti on mediataiteilija Milja Viidan (s. 1974) kokeellinen elokuva Fata Morgana (työnimi). Teos valmistuu vuosien 2022–2023 aikana ja museota ylläpitävä säätiö, Lönnströmin taidemuseo sr, on varannut sen tuotantoon yhteensä 100 000 euroa.

Elokuvaa varten Milja Viita kerää suomalaisista kotiarkistoista raumalaisten merenkävijöiden työhön ja elämään liittyvää visuaalista aineistoa. Häntä kiinnostavat erityisesti merenkulkijoiden maailman merillä kuvaamat kaitafilmit, filminegatiivit, valokuvat sekä heidän perheidensä saamat ja lähettämät kirjeet. Nykypäivää lähestyessä kerättävä aineisto voi olla myös digitaalista.

Taiteilija tutkii ja työstää lainaamaansa kuva- ja filmimateriaalia Pariisissa toimivan L’ Abominable -elokuvastudion harvinaisella optisella tulostimella. Löydetty materiaali ja sen lainaajien haastattelut määräävät niistä syntyvän elokuvan muodon.

Yhteisöllinen prosessi huipentuu elokuvanäytökseen

Elokuva syntyy yhteistyössä huipputason kumppaneiden kanssa. Instrumentalisti, pedagogi ja tutkija Juho Laitinen säveltää elokuvan musiikin. Sen esittää Rauman poikasoittokunta. Elokuvan foley -tehos- teäänet tehdään Raumalla nuorille suunnatussa työpajassa ammattilaisen ohjauksessa. Projekti huipentuu Raumalla dokumentaarisen teatterin muodossa esitettävään erikoisnäytökseen syksyllä 2023. Tuolloin elokuva yhdistyy sitä varten sävellettyyn ja näytöksessä elävänä esitettävään musiikkiin. Materiaalia luovuttaneita henkilöitä kutsutaan näyttämölle kertomaan elokuvakokemuksen osaksi sulautuvia tarinoita ja muistoja.

Teoksen työnimi tulee erityisesti merellä esiintyvästä kangastusilmiöstä. ”Teosidea on alkanut itää Pohjois-Atlantilla matkustaessani rahtilaivalla Kanadaan vuonna 2018”, kertoo Milja Viita. ”Sumuisen viikon aikana tutustuin valtamerellä raskasta työtä tekeviin, laivalla kuukausikaupalla eläneisiin merenkävijöihin. Heistä monet kertoivat kaipauksesta sekä tuhansien kilometrien päässä odottavista perheistään.”

Monitaiteinen työskentely ja historian käsittely vakuuttivat valintaraadin

Milja Viidan projekti valittiin Lönnströmin taidemuseon järjestämän avoimen haun kautta. Määräaikaan mennessä saapui 35 hakemusta, joista kärkihakijat olivat hyvin korkeatasoisia. Toteutettavasta projektista teki päätöksen Lönnströmin taidemuseo sr:n hallitus tehtävään nimetyn valintaraadin esityksestä. Valintaraadissa työskentelivät museojohtaja Silja Lehtonen, amanuenssi Arja Roivainen ja valokuvataiteilija Jorma Puranen.

Valintaraati perustelee esitystään: ”Milja Viidan teos tulee olemaan runollinen taide-elokuva, jonka teko- prosessia rikastuttavat paikallisuus, historia ja yhteisöllinen työskentely. Teokseen on mahdollista osallistua monilla tavoilla sen eri vaiheissa, ja osallistujat tulevat osaksi suurta ja monitaiteista tekijäjoukkoa. Täma voi synnyttäa uutta, nyt vielä odottamatonta toimintaa ja uusia näkökulmia prosessin aikana. Lopputuloksena syntyy taiteellisesti korkeatasoinen ja paikallisesti merkityksellinen elokuva, jonka ensiesitys Raumalla toteutettavana erikoisnäytöksenä tulee olemaan riemukas ja ainutkertainen tapahtuma. Eloku- van teemat ovat herkkiä, samastuttavia ja ajattomia.”

Milja Viita on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden laitokselta vuonna 2005. Materiaalisuus ja taidokas käsityö ovat hänelle keskeisiä elokuvan teossa ja filmimateriaalin käsittelyssä. Hän voitti arvostetun Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla vuonna 2019 elokuvallaan Eläinsilta U-3033. Milja Viita asuu ja työskentelee Porvoossa.

miljaviita.live

Kuva: Diana Santos