Selviytymis­opas maailman­lopun lapselle

Selviytymisopas maailmanlopun lapselle on Nastja Säde Rönkön laaja taideprojekti, jossa pohditaan planeettamme epävarmaa tulevaisuutta yhdistämällä mediataidetta, tekstiä ja osallistavaa taidetta. Teoksen lopullinen muoto on suuri videoinstallaatio, joka esitettiin Raumalla Kaivopuiston teollisuusalueella 22.10.–4.12.2022.

Teos on englanninkielinen. Videoiden alkuperäiset tekstit ja niiden suomennokset voi lukea täältä.

Teoksessa kuvitellaan ja unelmoidaan mahdollisia tulevaisuuksia. Sen 26 erillistä videota sisältävät erilaisia näkymiä elämästä jonkin merkittävän muutoksen keskellä. Videot käsittelevät suurista käännekohdista, kriiseistä tai katastrofeista selviytymistä tunnetasolla ja käytännössä. Kokonaisuuden teemoihin voi eläytyä heijastaen niitä omiin tunnetiloihin tai laajemmin käsillä oleviin globaaleihin kriiseihin. Miten voimme valmistautua tuntemattomaan, ja mikä olisi tällaisen tilanteen edellä pelastamisen arvoista? Millaista tietoa ja mitä muistoja haluaisimme välittää tuleville sukupolville, jos edessä olisi peruuttamaton muutos? Millaisessa yhteiskunnassa eläisimme käännekohdan jälkeen?

26-osaisessa videoteoksessa liikutaan määrittämättömissä ajoissa ja paikoissa. Viipyilevän kuvaston lähtökohtia ovat Nastja Säde Rönkön kirjoittamat runomuotoiset tekstit, jotka perustuvat aakkosiin. Jokainen video alkaa joukolla tietyllä kirjaimella alkavia sanoja, jotka johdattavat tekstin, kuvan ja äänimaailman kokonaisuuteen. Tekstit vaihtelevat tyyliltään lempeistä rakkauden osoituksista tieteiskirjallisuutta tai -elokuvia muistuttaviin kuvauksiin, joissa etsitään selviytymiskeinoja maailmanlopun jälkeisessä ajassa. Yksittäiset videot ovat tulvillaan kaipausta, jonka kohteita ovat menneet kokemukset, tapahtumat ja ihmiset. Samalla ne sisältävät konkreettista selviytymistietoa esimerkiksi ravintoon tai lääkitsemiseen liittyen.

Syksyllä 2021 osia videoteoksesta kuvattiin Raumalla Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseossa sekä teoksen esityspaikkana toimivassa kiinteistössä. Näyttelijöinä oli paikallisia nuoria. Teosta on kuvattu myös muualla Suomessa sekä suurelta osin Espanjassa. Nastja Säde Rönkön kanssa on työskennellyt monilukuinen osaajien joukko, kuten Aake Kivalo (kuvaus), Timo Kaukolampi (musiikki ja ääni), Heli Kota (leikkaus) ja Juha Vehmaanperä (asut ja stailaus). Videoissa esiintyy teatterinharrastajia ja useita ammattinäyttelijöitä. Esiintyjiä ovat mm. Elsi Sloan, Sall Lam Toro ja Rosaliina Paavilainen.

Nastja Säde Rönkkö (s. 1985) on palkittu helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee monialaisesti mediataiteen, performanssin, yhteisötaiteen ja tekstin parissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa ja kansainvälisesti. Vuonna 2019 Rönkkö valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Kesäkuussa 2022 hän sai Beaconsfield-gallerian, Serlachius-museoiden ja Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin myöntämän Below Zero -palkinnon, jonka turvin hän toteuttaa seuraavan liikkuvan kuvan installaationsa vuonna 2023.

Lönnströmin taidemuseo järjesti 14.–18.6.2021 nuorille suunnatun päiväleirin. Leiri oli osa Lönnströmin taidemuseon sekä taiteilija Nastja Säde Rönkön yhteistä nykytaiteen Lönnström-projektia, Selviytymisopas maailmanlopun lapselle. Päivien aikana käsiteltiin muun muassa sellaisia teemoja kuin maapallon tulevaisuus ja selviytymistaidot kriisitilanteissa. Nastja Säde Rönkkö toimi itse sekä leirin sisällön suunnittelijana että toiminnan vetäjänä. Lisäksi leirillä vieraili useita asiantuntijoita pitämässä teemoja mukailevia työpajoja.

Vierailevien asiantuntijoiden työpajat aloitti ilmastokasvattaja, tutkija Anna E. Lehtonen. Hänen  ilmastopajassaan käsiteltiin ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia tunteita keskustelun sekä erityisesti draaman kautta. Leiriläisten keskusteluista nousivat esiin yleisestikin ilmastonmuutokseen liitetyt tunteet ja avainsanat, kuten pelko, ahdistus, turhautuminen ja uupuminen. Tutun kuuloista, eikö? Muun muassa näitä tunteita lähdettiin tutkimaan draaman avulla; miten kehollistaisit tunteet, missä tunne tuntuu? Onko se kuin puukonisku rintaan, kuristavat kädet kaulalla vaiko pakottava paino harteilla?

Toisena päivänä lähestyttiin leirin selviytymisteemaa. Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Anna Kari saapui museolle pitämään varautumistyöpajaa, jossa käytiin lävitse muun muassa kotivaraa sekä Suomen luonnosta löytyviä syömiskelpoisia kasveja. Rohkeimmat intoutuivat maistamaan Annan mukanaan tuomaa kuivattua voikukkaa. Ensipuraisulta makua kuvailtiin pähkinäiseksi, mutta pian maistelijoiden ilmeet vaihtuivat irvistykseen. Jälkimaku oli kuulemma sanoinkuvaamattoman kaamea. Onneksi yhdessä valmistettuja nokkosvohveleita ja kirpakkaa raparperihilloketta riitti yllin kyllin makuhermojen puhdistamiseen.

Erä- ja luonto-opas Kati Granrothin johdolla keskityttiin vielä seuraavat kaksi päivää selviytymistaitojen harjoitteluun. Keskiviikkona jalkauduttiin Katin maaperälle, Eurajoella sijaitsevalle Pinkjärvelle. Metsäretkellä päästiin harjoittelemaan niin kartan lukemista, kompassin käyttöä kuin kiehistenkin tekoa. Vuotavan laavun ympäristössä taas nuoret kokeilivat omien hätämajoitusten rakentamista tarppia ja narua apuna käyttäen: harjoituksen tuloksena syntyi hyvinkin erilaiset mallit, Pertti ja Jalmari. Päivän menoa eivät hidastaneet edes metsän siimeksessä vaanivat hyttysarmeijat. Taidettiinpa retken lopulla jo suunnitella uuttakin metsäretkeä!

Torstaina Kati puolestaan saapui vieraaksi museoille. Tällä kertaa kerrattiin vielä retkietikettiä ja harjoiteltiin solmujentekoa. Mitä kautta se paalusolmu nyt pitikään kiepauttaa?

Leirin aikana Nastja Säde Rönkkö kuljetti omien työpajojensa ja harjoitteidensa taustalla ajatusta maailmanlopusta. Tämä kaikki huipentuikin leirin viimeisten päivien työpajaan, jossa nuoret pääsivät soveltamaan aiemmin oppimaansa maailmanlopun ja sen jälkimainingeista syntyvän yhteiskunnan luomiseen. Prosessista syntyivät performanssit sekä kirjallinen opas. Kohtaisiko maailma loppunsa aurinkomyrskyn tai ihmissyöjäyksisarvisten kourissa? Mitä vanhasta maailmasta säilytettäisiin, millaisia arvoja, lakeja tai sääntöjä syntyneessä yhteiskunnassa olisi? Mitä taitoja pidettäisiin hyödyllisenä? Ryhmät intoutuivat varsinkin tästä maailmanrakentelusta, ja innokkaimmat ehtivät uppoutua jo uusiin mytologioihin sekä legendoihinkin: mitä olikaan tuo tarinoiden Coca-Cola ja kuka piti hallussaan sen salaista reseptiä? Varmaa oli, että yhdessäkään yhteiskunnassa ei hyödynnetty voikukkaa ravintona.

Veera Virtanen
leiriohjaaja

Päiväleiriä tuki Satakunnan lastenkulttuuriverkosto.