Selviytymis­opas maailman­lopun lapselle

Selviytymisopas maailmanlopun lapselle on intensiivinen ja kokonaisvaltainen monitaideteos, joka yhdistelee mediataidetta, tekstiä ja osallistavaa taidetta. Teoksessa pohditaan planeettamme epävarmaa tulevaisuutta useasta eri näkökulmasta. Teoksen lopullinen muoto tulee olemaan syksyllä 2022 esitettävä monikanavainen videoinstallaatio sekä kirjan muodossa oleva selviytymisopas. Tämän lisäksi projektin yhteydessä järjestetään työpajoja, joita pitävät eri alojen asiantuntijat.

Nastja Säde Rönkön videoteokset ovat tarinoita ihmiskunnan viimeisistä hetkistä, maailmanlopusta, luonnosta, kaipuusta ja menetyksestä. Samalla ne ovat katsauksia rakkauteen, inhimillisyyteen, tulevaisuuteen, välittämiseen sekä lopun kauneuteen. Selviytymisopas maailmanlopun lapselle -teoksen kautta taiteilija tutkii ilmastoahdistusta, maapallon tulevaisuutta, kriisejä sekä niistä selviytymistä, hitauden tärkeyttä, vaihtoehtojen löytämistä, valtasuhteita, kuuntelemista, inhimillisyyttä sekä näiden teemojen suhdetta digiaikaan.

Elämme monenlaisten pelkoa ja voimattomuutta herättävien uhkakuvien keskellä. Ilmaston muuttuminen on päivä päivältä näkyvämpää, ihmisten välisessä kommunikoinnissa syntyy railoja ja vihapuhetta ja pandemia voi äkisti pysäyttää koko maailman.

Selviytymisopas maailmanlopun lapselle -teoksen ytimessä on ajatus, jonka mukaan jokin maapallon elämään vaikuttava merkittävä tapahtuma on jo takanapäin – jokin poliittinen, ympäristöön liittyvä tai yhteiskunnallinen muutos. Mikä olisi pelastamisen arvoista ja mitkä asiat me haluamme muistaa ja oppia voidaksemme välittää ne tuleville sukupolville? Näistä lähtökohdista taiteilija kokoaa selviytymisoppaan tulevaisuutta varten.

Nastja Säde Rönkkö (s. 1985) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka käsittelee taiteessaan ihmisyyden perusteita, kuten sosiaalisia suhteita, rakkautta, empatiaa ja läheisyyttä. Hän työskentelee monialaisesti mediataiteen, performanssin, yhteisötaiteen, nettitaiteen ja tekstin parissa. Rönkkö valmistui kuvataiteen maisteriksi (MFA) Lontoon Slade School of Fine Art -oppilaitoksesta vuonna 2011. Vuonna 2019 hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi.

Lönnströmin taidemuseo järjesti 14.–18.6.2021 nuorille suunnatun päiväleirin. Leiri oli osa Lönnströmin taidemuseon sekä taiteilija Nastja Säde Rönkön yhteistä nykytaiteen Lönnström-projektia, Selviytymisopas maailmanlopun lapselle. Päivien aikana käsiteltiin muun muassa sellaisia teemoja kuin maapallon tulevaisuus ja selviytymistaidot kriisitilanteissa. Nastja Säde Rönkkö toimi itse sekä leirin sisällön suunnittelijana että toiminnan vetäjänä. Lisäksi leirillä vieraili useita asiantuntijoita pitämässä teemoja mukailevia työpajoja.

Vierailevien asiantuntijoiden työpajat aloitti ilmastokasvattaja, tutkija Anna E. Lehtonen. Hänen  ilmastopajassaan käsiteltiin ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia tunteita keskustelun sekä erityisesti draaman kautta. Leiriläisten keskusteluista nousivat esiin yleisestikin ilmastonmuutokseen liitetyt tunteet ja avainsanat, kuten pelko, ahdistus, turhautuminen ja uupuminen. Tutun kuuloista, eikö? Muun muassa näitä tunteita lähdettiin tutkimaan draaman avulla; miten kehollistaisit tunteet, missä tunne tuntuu? Onko se kuin puukonisku rintaan, kuristavat kädet kaulalla vaiko pakottava paino harteilla?

Toisena päivänä lähestyttiin leirin selviytymisteemaa. Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Anna Kari saapui museolle pitämään varautumistyöpajaa, jossa käytiin lävitse muun muassa kotivaraa sekä Suomen luonnosta löytyviä syömiskelpoisia kasveja. Rohkeimmat intoutuivat maistamaan Annan mukanaan tuomaa kuivattua voikukkaa. Ensipuraisulta makua kuvailtiin pähkinäiseksi, mutta pian maistelijoiden ilmeet vaihtuivat irvistykseen. Jälkimaku oli kuulemma sanoinkuvaamattoman kaamea. Onneksi yhdessä valmistettuja nokkosvohveleita ja kirpakkaa raparperihilloketta riitti yllin kyllin makuhermojen puhdistamiseen.

Erä- ja luonto-opas Kati Granrothin johdolla keskityttiin vielä seuraavat kaksi päivää selviytymistaitojen harjoitteluun. Keskiviikkona jalkauduttiin Katin maaperälle, Eurajoella sijaitsevalle Pinkjärvelle. Metsäretkellä päästiin harjoittelemaan niin kartan lukemista, kompassin käyttöä kuin kiehistenkin tekoa. Vuotavan laavun ympäristössä taas nuoret kokeilivat omien hätämajoitusten rakentamista tarppia ja narua apuna käyttäen: harjoituksen tuloksena syntyi hyvinkin erilaiset mallit, Pertti ja Jalmari. Päivän menoa eivät hidastaneet edes metsän siimeksessä vaanivat hyttysarmeijat. Taidettiinpa retken lopulla jo suunnitella uuttakin metsäretkeä!

Torstaina Kati puolestaan saapui vieraaksi museoille. Tällä kertaa kerrattiin vielä retkietikettiä ja harjoiteltiin solmujentekoa. Mitä kautta se paalusolmu nyt pitikään kiepauttaa?

Leirin aikana Nastja Säde Rönkkö kuljetti omien työpajojensa ja harjoitteidensa taustalla ajatusta maailmanlopusta. Tämä kaikki huipentuikin leirin viimeisten päivien työpajaan, jossa nuoret pääsivät soveltamaan aiemmin oppimaansa maailmanlopun ja sen jälkimainingeista syntyvän yhteiskunnan luomiseen. Prosessista syntyivät performanssit sekä kirjallinen opas. Kohtaisiko maailma loppunsa aurinkomyrskyn tai ihmissyöjäyksisarvisten kourissa? Mitä vanhasta maailmasta säilytettäisiin, millaisia arvoja, lakeja tai sääntöjä syntyneessä yhteiskunnassa olisi? Mitä taitoja pidettäisiin hyödyllisenä? Ryhmät intoutuivat varsinkin tästä maailmanrakentelusta, ja innokkaimmat ehtivät uppoutua jo uusiin mytologioihin sekä legendoihinkin: mitä olikaan tuo tarinoiden Coca-Cola ja kuka piti hallussaan sen salaista reseptiä? Varmaa oli, että yhdessäkään yhteiskunnassa ei hyödynnetty voikukkaa ravintona.

Veera Virtanen
leiriohjaaja

Päiväleiriä tuki Satakunnan lastenkulttuuriverkosto.